Ovatko silikonirinnat jokaisen oma asia?

Kuva Kimmo Räisänen

Saron Lantealle, 21, esteettinen kirurgia on arkipäiväinen juttu. Hän ei ole ainoa, jota isommat rinnat tai sileämpi otsa kiinnostaa.

Plastiikkakirurgiafirma Fin-Estin aulassa seisoo kaunis, nuori tyttö. Hänelle pistetään kohta botoxia otsaan. Tässä on vain sellainen juttu, että tytöllä ei ole otsaryppyjä. Vai enkö jotenkin näe niitä?

– En minäkään näe, plastiikkakirurgi Jüri Kullamaa sanoo.

– On mulla, kun mä kurtistan, Saron Lantea sanoo.

Saronin mukaan hänen otsansa on ollut lapsesta asti sellainen, että se menee helposti syville rypyille. Asia oli häirinnyt häntä jo jonkin aikaa, ja yksi kuvaajakin mainitsi hiljattain, että juonteita on vaikeaa käsitellä kuvasta pois.

– Hyvä, että sanoi. Ei se loukannut, sain vain vahvistuksen omille ajatuksilleni.

Täyteaineruiskeella poikittaisjuovat saa kyllä pois, koska niiden jälkeen ihminen ei enää pysty rypistämään otsaansa ollenkaan. Operaatio kestää vajaan vartin eikä satu juuri enempää kuin muutaman hyttysen pisto. Puolen vuoden päästä täyteaine on poistunut elimistöstä.

Mutta miksi 21-vuotias kaunotar haluaa parantaa ulkonäköään plastiikkakirurgin avulla? Täti ei ymmärrä, joten kun Jüri on pistänyt neulansa, Saron saa luvan vähän valaista.

5 desilitran implantit

Saron kärsi jo teininä rinnattomuudestaan ja päätti käydä leikkauttamassa implantit Tallinnassa heti 18-vuotiaana. Päätöstä hän oli miettinyt itsekseen; vain poikaystävä tiesi asiasta etukäteen. Myöhemmin Saron kävi vielä toisessa leikkauksessa, ja molemmissa rinnoissa on nyt viisi desilitraa täytettä.

– Tässä ne nyt ovat, enempää en ota.

Ne ovat kauniit, pyöreät rinnat. Mutta silti, miksi?

– Monet ovat sitä mieltä, että luomu on paras. Minä taas haluan nauttia kropastani ja siitä, että ulkonäköni on sellainen kuin olen haaveillut. Näytän mieluummin hyvältä alasti kuin peittelen puutteita ja feikkaan rintoja toppauksilla.

Saron on huomannut, että monen mielestä kauneudenhoidossa mennään jonkin rajan yli, kun esteettinen kirurgia astuu kuvaan mukaan. Saronkin on saanut Facebook-seinälleen paheksuntaa ja ilkeilyä, kun on mainostanut plastiikkakirurgiafirman tarjouksia.

– Mä vastasin, että te ette tiedä, kuinka moni käy leikkauksissa ja hoidoissa.

Emme muuten tiedäkään. Tilastokeskus ei kerää rintaleikkaustilastoja, eikä mutu-tuntuma ole luotettava. Esimerkiksi Saronilla on malli- ja viihdelehtiympyröissä paljon ystäviä, joilla on täytetyt rinnat. Mutta toisaalta, Saronin kouluaikaisista ystävistä yksikään ei ole käynyt leikkauksessa.

Jokaisen oma asia?

Silikonirintoja eivät enää hanki ainoastaan rengasfirman kalenteritytöt vaan tavalliset naiset. Keskustelua ”luomut vastaan silikonit” käyvät lähinnä miehet, jotka vertailevat näppituntumaa. Naiset, joita rintojen suurennus kiinnostaa, puhuvat siitä, ovatko anatomiset vai pyöreät implantit paremmat. Heille on ihan turha alkaa inistä mitään feminismin saavutuksista viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana.

”Se on jokaisen oma asia”, sanotaan usein, kun kiistellään silikonirinnoista.

Omaan ulkonäköönsä voi ainakin vaikuttaa enemmän kuin moniin muihin asioihin elämässä. Työpaikka ja ihmissuhteet eivät ole pelkästään itsestä kiinni, mutta omaa kroppaa ja kasvoja voi muokata yhä useammilla keinoilla.

Toisaalta silikoni-implantti ei ole yhtään oma asia, vaan rintaleikkausten maihinnousu koskee kaikkia. Jos vuonna 2015 melkein jokainen tyttö saa ylioppilaslahjaksi uudet rinnat, alkaa vaatia tosi paljon pokkaa olla luokkakokouksen ainoa silikoniton. Ja toisin päin: silikonit eivät jääneet Saronillekaan yksityisasiaksi, koska ne sulkivat tien esimerkiksi niihin Miss Suomi -kisoihin.

Suomen ensimmäiseen Miss Plastic kilpailuun hän sen sijaan osallistui vuonna 2010 ja voitti.

Työtä se teettää

Saronilla on täytettyjen rintojen lisäksi täyteainetta huulissa ja Botoxia otsassa. Hän käy kerran kuussa kampaajalla, vartalonkuorinnassa, kynsihoidossa ja huollattamassa ripsipidennykset. Hampaiden valkaisu täytyy uusia pari kertaa vuodessa, täyteainepistokset samoin.

Kauhea vaiva kauneuden takia. Huoltotoimenpiteitä, kohenteluja, taloudellisia uhrauksia.

– Ei se minusta ole vaivalloista, se tulee ihan luonnostaan. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei kauneudenhoito kiinnosta. En kritisoi muiden ulkonäköä. Joskus, jos näen jollain vaikka kauniit silmät, saatan kyllä miettiä, että kunpa hän tajuaisi vähän korostaa niitä, Saron pohtii.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/muoti_ja_kauneus/kauneus/ovatko_silikonirinnat_jokaisen_oma_asia